torstai 21. kesäkuuta 2012

Harvinaisempaa

Testausvimmani tuottaa aina välillä tulosta.



Puupioni kukkii tänä vuonna runsaasti - nyt nautitaan. Sillä useina talvina tämä pensas paleltuu pahasti ja silloin kukinta jää haaveeksi, tosin silloinkin sen lehdistö on todella kaunis eri sävyineen.



Tämän japaninatsalean tarinan alku jonka tiedän alkaa Ruotsista 50-luvulta. Silloin tätini toi sen  Sigtunan kaupungissa olevasta luostarista Jyvässeudulle josta sitä jaettiin ystäville. Onneksi, sillä nyt tiedän vain itselläni olevan yksilön, sillä tämän "äiti" jäi rakennustöiden alle. Tällä on varmasti hyvät geenit, sillä se on pärjännyt hyvin kaikki kylmät talvet ja ajat jolloin talo oli asumaton.



Tämä kaunokainen tarttui monen ostoskoriin viime kesän Ruotsin reissulla, niin myös minun. Se selvisi talvesta ja kukkii nyt kauniisti. Kaunokaisen nimi on Corydalis pseudobarbisepala, suomalaista nimeä ei ilmeisesti vielä ole, mutta kiurunkannuksiin se kuuluu.



Tämän nimilappu on varmaankin lentänyt varisten mukana taivaalle ja niinpä nimeä en tiedä. Auttaisitko sinä, voisiko olla joku olkikukka? Talvesta selvisi ja kukkii innokkaasti vaikka on vasta tosi pieni taimi. Olisi hyvä katkoa kukat pois jotta taimi vahvistuisi, mutta saa nähdä hennonko.





4 kommenttia:

  1. Tuo japaninatsalea on upea! Ja blogisi on kiva :)

    VastaaPoista
  2. Kaunis kiitos Pirkko ja iloista kesää sinulle!

    VastaaPoista
  3. Minäkin tykkään tuosta japaninatsleasta ja sininen kukka on myös ihana

    VastaaPoista
  4. Kiurunkannus selvisi talvesta hyvin meillä ja tietääkseni muilla jotka ostivat taimen viimekesän Ruotsin reissulla, joten siitä saattaa muodostua oikein käyttökelpoinen perenna. Testailen vielä tätä tapausta muutamia vuosia ennenkuin alan oikein hehkuttamaan.

    Vielä kukkii myös muita atsaleoja, seuraava postaus saattaa olla niistä.

    VastaaPoista